Death Hawks

haukat6

Death Hawks‘ self titled second album’s was released on September 13th, 2013. The band has gained praise with their debut album Death and Decay (GAEA, 2012), their intense live energy and strong songwriting. Heavy touring has made sure Death Hawks’ live gigs have grown even more fierce, showing the crowd what rock once was and what it will be. Death Hawks’ new album is a blend of 70′s krautrock and psychedelia. A stream of consciousness where intoxicating shamanistic rhythm meets cool, minimal saxophone, raw guitar shredding, and intriguing, elegant keyboard patterns. At the same time Death Hawks masters the very core of rock itself and the polar opposite of it.

”Imagine a wide open plain with wild horses running off in the distance. Jim Morrison is settling down to masturbate (Not for want of female attention–the ladies are still crazy for him–but just because he wants to). A few yards back is a young Ozzy Osbourne, watching. Suddenly a child appears on the steps of the nearest black baptist church: This child is Death Hawks.”
- Karl Levy, The Brooklyn Vagabond

—–

Riihimäeltä lähtöisin oleva psykedeelisen rockin sanansaattaja Death Hawks sai kriitikot ja kansan puolelleen jo vuonna 2012 ilmestyneellä esikoisalbumillaan Death and Decay, mutta syyskuussa 2013 julkaistu kakkoslevy Death Hawks räjäytti potin lopullisesti. Arviot vilisivät superlatiiveja, ja esim. Soundin toimittajat valitsivat levyn vuoden parhaaksi kotimaiseksi. Nelihenkinen yhtye oli myös yksi vuoden 2014 Nordic Music Prize -finalisteista ja esiintyi helmikuun lopulla by:Larmissa, Oslossa.

Levyjen nostattaman kohinan lisäksi bändin intensiiviset keikat ovat lumonneet väkeä paitsi Suomessa myös pitkin poikin Eurooppaa. Toukokuussa 2014 Death Hawks oli mittavalla kiertueelle Skandinaviassa ja Keski-Euroopassa, ja kesällä yhtye nähdään useilla festivaaleilla.

Death Hawksin kesyttömässä soitossa 70-luvun krautrock sulautuu psykedeliaan ja leijaileva tajunnanvirta yhdistyy hypnoottisiin, šamanistisiin rytmeihin. Tällaista rock oli vanhoina hyvinä aikoina, tällaista rock on tulevaisuudessa.

”Joukko riksulaisia viiksivalluja näyttää ja kuulostaa vanhoilta hämyiltä, vaikka oikeasti ovatkin ihan nuoria kolleja. Musiikkinsa jolkottaa luontevasti Black Sabbath -jurnutuksesta Neil Young -folkkaukseen. Saastaisten hippien vibratsuunit leijuu vääräryhtisten venkuloiden touhun yllä. Jumalauta jätkät tukka pois ja armeijaan, ja oikeisiin töihin siitä saatana. Eiku, sitä tässä oli tarkoitus kirjoittaa, että Death Hawks on just älyttömän hyvä bändi livenä ja äänitteellä. On koherenttia biisiä ja on vapaata soittelua, on räyhäystä ja hipsutusta. Dynamiikkaa pukkaa ja äänimaailma hengittää. Niin kuin entisaikoina, jolloin kaikki oli kauheasti vaikeampaa mutta kuitenkin paremmin. Tästä huolimatta Death Hawks ei ole mikään musamuseo, vaan tuonainnonnii ihan relevanttia huomisen musaa jo tänä päivänä.”
- Ville Pirinen